Onko olemassa sellaisia ihmisiä, jotka on niin pahoja, ettei niillä ole oikeutta elää? Onko jotkut sellaisia, pahoja? Onko se totta, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja pahoille pahoja? Onko sellaisia, joilla ei koskaan tule olemaan kotia? Sellaisia, joista kukaan ei välitä? Miksi? Miten niistä tulee sellaisia?
Olen purkanut eri äänten huutomyrskyä päässäni sekaviksi dialogeiksi paperille, selittänyt lapsille kärsivällisen lempeästi, yrittänyt vastata vaikeisiin kysymyksiin, poistanut viimein sulkeet niiden välihuomautusten ympäriltä jotka huutavat kuolemaa ja rumia sanoja, olen kuunnellut kaikkia, puhunut itselleni järkeä ja kirjoittanut kirjeitä joissa riisun itseäni turhasta vastuusta ja taakoista jotka kuuluisivat yhtä lailla myös toiselle osapuolelle. Samalla olen yrittänyt opetella luottamaan paperille piirtyviin sanoihin ja siihen että ne tulevat jostain merkityksellisestä paikasta ja voivat olla totta.
En anna periksi helpolla, mutta aina lopulta paha voittaa. Se kumpuaa jostain käsittämättömän syvältä, paikasta johon en millään yllä. Olen täysin voimaton sen edessä. Vaikka selittäisin, järkeilisin, hokisin itselleni mitä tahansa, se on siellä, pohjimmaisena koko olemisessani.
Olen paha. Viallinen. Jollain perustavalla tavalla täysin kelvoton.
Kuuntelen sisareni valitusta hänen liian pitkästä ja muka hajanaisesta ansioluettelostaan, yritän ymmärtää ja samaan aikaan mietin miten miten eri tavoin asiat ovat menneet. Elämä koettelee yhtä lailla kumpaakin, mutta miten toinen aina putoaa jaloilleen, ketterästi, pahemmitta vaurioitta. Sama perhe ja samat mutta niin eri haavat. Yritän välttää vajoamasta siihen, mutten toisinaan voi olla kysymättä, miksi minä olen se, joka on saanut osakseen sairauden, hulluuden ja kaiken huonon tuurin. Miksi minä olen se huono, paha ja kelvoton? Syntyvätkö jotkut lapset pahoiksi ja ansaitsevat kaiken sen pahan, ihan pienestä pitäen? Ansaitsevatko jotkut lapset tapahtuviksi pahoja asioita?
Syntyykö joku muka pahaksi, kuuntelisit nyt itseäsi, helvetti. Ihan kuin en täysin tietäisi kuinka järjetöntä ja tuhoisaa tämä on.
Välillä ne kaikki huutavat yhtä aikaa, panikoivat siitä ettei niitä uskota ja minä olen kuolemanväsynyt.
