Alku: these unwritten diaries

Tämä sekava alku.

En ole uskaltanut kirjoittaa näitä sanoja, vaikka olen haaveillut siitä jo pitkään. Viimein ajauduin pisteeseen, jossa ei ollut enää vaihtoehtoja. Minun täytyy tehdä tämä, täytyy kirjoittaa tämä tarina, tavalla tai toisella. Tai antaa sen itse kirjoittaa itsensä, miten vain. Tai no, tarina. Välähdyksiä pimeässä korkeintaan.

(Mikä tarina, onko sinulla sellaista? Ei ole mitään tarinaa, tai jos on, se on keksitty, väkisin kasaan liimattu. Kuviteltu.) Miten vain.

Tuijotan sivua ja kadun. Kadun ja ahdistun ja pelkään. Mitä olen mennyt tekemään? Miksi pelkään näitä sanoja?

Onko minulla oiketta näihin sanoihin? Onko minulla oikeus kertoa?

Täytyy olla.

Ehkä on aika yrittää astua esiin. Tämä on minun yritykseni kurkottaa kohti maailmaa, lakata olemasta näkymätön. Toipua.

Ehkä kaikki kiertyy auki vähitellen.