Irti

Hautaan, toivottavasti, vähitellen, viimeisiä rippeitä hänestä. Vaikka se kestäisikin ikuisesti.

Näitä kömpelöitä kirjeitä olen yrittänyt kirjoittaa itselleni jo pitkään. Ne ovat olleet kipeitä sanoja ja hirvittävän vaikeita kirjoittaa. Ne olisi pitänyt kirjoittaa jo ajat sitten.

-----------------

Se ei ollut kokonaan sinun vikasi. Et voi ottaa kaikkea vastuuta kantaaksesi, et enempää kuin omasi ja siinä on ihan tarpeeksi tekemistä. Et voi kantaa vastuuta siitä, ettei toinen kantanut omaa vastuutaan ja pystynyt olemaan rehellinen edes itselleen. Et voi myöskään olla vastuussa siitä, jos toinen kokee uhranneensa itsensä ja oman elämänsä sinun takiasi. Se ei ole sinun asiasi, vaan hänen. Sinä et ole pakottanut toista mihinkään. Tietenkin vastuun pakoilu, epärehellisyys ja kaikki ajan ja etäisyyden paljastamat valheet sattuvat, puhumattakaan toisen vihasta. Ne saavat asettamaan kyseenalaiseksi kaiken ja kysymään yhä uudelleen oliko kaikki vain valhetta ja kuinka pitkään, tai oliko sitä ihmistä, jonka kanssa olit lopulta edes olemassa. Yritä päästää irti, sillä tuskin saat sitä koskaan tietää.

Puolet ongelmista oli toisesta lähtöisin. Eivätkä ne lopulta mihinkään katoa edes hänen uudessa, upeassa elämässään. Muista, ettei sinun poistamisesi ole ollut ratkaisu niiden poistamiseksi, vaikka ehkä siltä saattaakin vaikuttaa. Ennemmin tai myöhemmin hänkin joutuu kohtaamaan itsensä. Et sinä siihen voi vaikuttaa. Kaikki saavat lopulta osansa, ennemmin tai myöhemmin.

Sinä yritit parhaasi. Teit paljon virheitä etkä aina osannut kantaa omaa vastuutasi itsestäsi ja tekemisistäsi, mutta sentään teit jotain. Jouduit liian usein yrittämään liian yksin. Ei sillä tavalla voi rakentaa minkäänlaista suhdetta toisen ihmisen kanssa. Onhan se kauhean surullista, ettei toinen arvostanut sitä, mitä yritit tehdä, ja väärin, että hän vain antoi sinun jatkaa sokeasti yrittämistä ja uskomista samalla kun itse jo oli kääntänyt katseensa muualle ja alkanut vihata. 

Et sinä sillekään mitään voi, jos toisen ei ole tarvinnut surra sinua yhtään. Se tuntuu pahalta ja saa sinut tuntemaan itsesi täysin merkityksettömäksi, mutta turha sitä on miettiä. Tietenkin se on surullista ja sattuu ihan hirvittävästi, että asiat voivat mennä niin pahasti solmuun, että lähteä voi lopulta helposti, taakseen katsomatta ja vihaten, vaikka takana olisi vuosikausia. Mutta et sinä voi sille mitään tehdä. Jos toisen voi pyyhkiä siististi elämästään pois, niin tapahtuu. Senkin kanssa täytyy vain elää.

Sinä et ole se paha ja pimeä. Ei se mene niin, vaikka kuinka olisit ollut se sairaampi osapuoli. Toinen on ihan yhtä lailla ollut vastuussa kaikesta siitä negatiivisesta energiasta ja siitä, että koko suhteesta tuli niin lannistava ja lamauttava. Tietenkin osa siitä tulee sinun pimeistä kohdistasi, jostain kaukaa ja syvältä, käsittämättömistä paikoista, mutta se kaikki ei ole sinun. Yhtä lailla hänkään ei osannut nähdä hyviä asioita eikä kyennyt ottamaan niitä vastaan. Ihan yhtä lailla hän oli kaunainen ja kateellinen, et pelkästään sinä. Älä ota sitä pahan ja pimeän osaa kannettavaksesi, sillä se ei ole totta. Sinussa on synkkiä ja raskaita paikkoja, mutta on myös paljon valoa. Usko se, vaikkei sitä kukaan koskaan tulisi näkemään. Sinä et ole ei-mitään, vaikka olisitkin hetkeksi itsesi kadottanut. Et ole ei-mitään, vaikka hän olisikin sitä mieltä. Et voi vaikuttaa siihen, miten hän valitsee katsoa, mutta muista ettet ole pohjimmiltasi sellainen, jollaisena hän sinut näki. Yritä, rakas, muistaa että sillä ei ole tässä maailmassa paljonkaan väliä mitä joku yksi ihminen ajattelee. Ei sillä ole, lopulta. Sinun elämäsi ei ole siitä kiinni, vaikka siltä tuntuisikin.

Kukaan ei ansaitse tulla suljetuksi hyvien asioiden ulkopuolelle. Et edes sinä.

On ihan täysin mahdollista, että koko kieroutunut suhde on pitänyt osaltaan yllä sairautta. Toisella käyttäytymisineen on ollut siinä osansa. Sen asian myöntäminen ei tarkoita, että sysäisit vastuun kaikesta toiselle. Ei vaikka hän niin ajattelisikin.

Ei rakkauden koskaan kuulu olla sellaista. Imeä kaikkea elinvoimaa ja tukehduttaa toista. Yritä muistaa se myös itse.

Ei se ole väärin, että jättää jonkun. Sitä vain haluaa tavoitella unelmiaan jossain muualla, antaa kaikkensa muille asioille, tai ei vain yksinkertaisesti jaksa seisoa toisen rinnalla loputtoman raskaina aikoina. Sitä tapahtuu, eikä se ole väärin. Jotkut ihmiset kulkevat rinnalla tietyn matkan, ja kai kaikki lähtevät joskus, enemmän tai vähemmän raa'alla tavalla.

Se on hirveän julma tapa päättää suhde, että alkaa kohdella toista huonosti ja ilkeästi ja odottaa toisen lähtevän ensin, ettei tarvitsisi itse tehdä päätöksiä ja kantaa vastuutaan. Kun viimein murruit kaiken sen alla hän sai siitä kaikesta syyn lähtöön ja mahdollisuuden sysätä sen kaiken sinun niskoillesi. Muista, että se kaikki kehittyi pidemmän ajan kuluessa, etkä sinä tehnyt mitään viimeistä kohtalokasta virhettä jonka takia hän sinut jätti. Tai jos teitkin, se oli kuitenkin todennäköisesti elämäsi paras virhe. Vaikka se tuntuukin toisinaan mahdottomalta uskoa.

Sinulla on oikeus olla vihainen, ja helvetti soikoon ole, tiedät kyllä millaista jälkeä padottu ja kauan kerätty viha saa aikaan. Jos et kadu sanojasi, niitä julmimpia ja kohtuuttomimpiakaan, niin älä. Ei tarvitse. Älä koe turhaa syyllisyyttä vihasta ja siitä ettet pysty toivomaan hänelle elämässä pelkkää hyvää. Ei tarvitse jos ei tunnu siltä. Kunhan pidät huolen ettet anna vihan ja katkeruuden kasautua. Älä jää niihin kiinni. Muista että lopulta ne syövät kaiken hyvän. Anna niiden tulla ja mennä. Mennä, lopulta. Aina.

Aina täytyy lähteä rehellisesti ja kunnoituksella, vaikka joutuisikin satuttamaan toista ihmistä. Olisit kaikkien noiden vuosien jälkeen ansainnut vähän enemmän rehellisyyttä. Aina se vain ei kai ole mahdollista. Hyväksy se, ja yritä itse toimia toisin, vaikket sinä lopulta sen parempi olisikaan. Yritä edes. Kuka tahansa ansaitsee parempaa.

Tämä nyt tietysti on vain sinun versiosi, ja toisella on oikeus omaansa. Ehkä, toivottavasti, sinunkin versiosi näyttää vielä jonain päivänä toisenlaiselta.

Toivon silti, että näissä sanoissa voisit päästää vähitellen irti ja antaa sen kaiken lipua pois. Luopua, mennä eteenpäin ja tulla vähän eheämmäksi. Jättää omaan arvoonsa, antaa olla ja haavojen haalistua. Että silti lopulta eheytyisit vaikka toinen onkin pahasti satuttanut. Että toipuisit näistäkin kolhuista, etkä ikinä katkeroituisi. Sen eteen pitää tehdä kovasti töitä.

Se ihminen joksi hän osoittautui, ei ikinä ansaitsisi sinua. Ansaitset parempaa. Ansaitset rehellisyyttä ja sellaisia ihmisiä jotka siihen pystyvät. Älä koskaan anna tämän toistua. Älä koskaan anna kenenkään tehdä itsellesi tätä uudelleen.

Seisot vahvana ja kestävällä pohjalla.
Tämän kaiken keskelläkin.
Kaikki käy vielä hyvin.
Olet menossa oikeaan suuntaan.

Ihan varmasti.
Kaikki käy vielä hyvin.

---------------------