Minä jään jälkeen muutamaksi päiväksi. Puran viimeisetkin siitä mikä joskus oli yhteinen koti. En halua lähteä täältä.
Tajusin, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli koti. Jotain mikä kuului minulle ja mihin minä kuuluin. Jotain mikä kantoi.
Minä haluan kotiin. En minä halua lähteä.
En tiedä kirjoitatko enää tai mitä sinulle kuuluu, mutta minun täytyy jättää kommentti. Itken lukiessani tekstejäsi, ne tulevat niin lähelle minua. En osaa sanoa muuta kuin kuluneen latteuden: voimia.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Olen yrittänyt jatkaa kirjoittamista lukemattomia kertoja mutta sanat vain hajoavat ympäriinsä. Mutta ehkä, jonain näistä päivistä.
PoistaSanojen hajoaminen - voi, niin tuttua...
VastaaPoista